Eli miten raadosta tuli jälleen raadio?
Toreilla ja turuilla kulkiessa sattui silmiin raato, joka lieni joskus ollut Mocoma 59. Laite näytti ulkoisesti aika pahalta. Olikohan joutunut jonkin yliajamaksi, koska kotelon saumat irvistelivät sieltä täältä ja toosa oli ilmeisesti laskeutunut jossain vaiheessa naamalleen, jonka seurauksena etulevy oli multiploitunut kolmeksi kappaleeksi, liimalla kasassa.
Volumepotikan nuppi oli kadoksissa ja mikkinä oli Densei 2018, josta tosin siitäkin tangetin nappi uupui. Virtajohtoa ei luonnollisestikaan ollut mukana.
Järkevä olisi jättänyt moisen taakseen, mutta noh, rakkaus klassikoihin on sokea ja otin vermeen kyytiin. Ensimmäisen kerran sähköihin laittaessa odotukset eivät olleet järin korkealla, mutta yllätykseksi laite lähes toimi. Tehoja tosin lähti alle 2 W ja FM:n kytkeminen sytytti kyllä merkkivalon, mutta fiinimmälle ominainen kohina oli tiessään. Lisäksi mikkiliittimeen koskeminen toi 50 Hz:n kaiuttimeen.
Parin viikon kunnostustyön aikana kone saatiin sähköisesti iskuun. FM saatiin takaisin releen vaihdolla ja suurin homma olikin ulkoisen asun siistimisessä.
Uusi vakiomallinen mikki ja virtapiuha kuuluvat nyt perusvarustukseen.
Käytettävyyttä parannettiin väkästämällä pieni lisäkortti, joilla kone yltää nykyajan vaatimille kanaville.
Peräpään keloja hiukan herkisteltiin...
...ja nyt ulos tulee jotakuinkin Teräsvuon sallimat.
Deviaation tuunauksen jälkeen lähtevä ääni on kuulemma ”mocomaksi tuhti”.
Kotelon pellit suoristeltiin, pinnat hiottiin ja maalattiin. Ehjän uusvanhan naamataulun sain oh6kw:lta (kiitos paljon!) ja koko komeus on nyt sitten tämän näköinen.
Kaikkiaan hauska rojekti ja pikkukoma palvelee nyt sitten autokoneena. Ja maailma on taas piirun verran parempi paikka qusoilla
