Lyhennetty dipoli voidaan kuormittaa myös induktiivisesti rengassydänkeloilla ja mitat voidaan laskea vaikkapa tuolla ohjelmalla
http://www.darc.de/m/03/binary/dipol.html
Kuormituskelan kierrosmäärä sekä sijainti voidaan laskea vaikkapa tuolla ohjelmalla
http://www.dl5swb.de/html/mini_ringkern-rechner.htm
Nuo samaiset linkit ja laajempaa keskustelua aiheesta, mm. sen tiimoilta olisiko ilmasydäminen kela parempi kuin rengassydäminen, käydään itävaltalaisten ja saksalaisten ystäviemme kesken tuolla. Kannattaa tutustua aiheeseen
http://forum.db3om.de/ftopic7686.html
Itse tekisin kaikenlaisen kokeilemisen ja keksimisen jälkeen brute force ratkaisun, eli mitoittaisin sen dipolin sellaiseksi kuin se nyt sitten on mahdollista kuhunkin paikkaan tehdä, väkästelisisn siihen ihan vaan puolenaallon kerrannaisen mittaisen 75 Ohmin TV-kokosin feederiksi (jotta se antennin syöttöpisteen sovitustilanne saadaan likimain sellaisenaan siirtymään koksin alapäähän) ja tunaisin military-tyyliin koko hoidon alapäästään pääteasteelle sopivaksi. Nimittäin noiden kelojen kanssa kannattaa olla todella tarkkana, sillä laskettua kierrosmäärää ja kelan sijaintia voi joutua ihan hakemalla hakemaan; näin siksi että yleensä tuollainen lyhennetty dipoli on kaiken muun hyvän lisäksi vielä lähellä maata, seinää, puuta, kaidetta tms. virityspisteseen vaikuttavia elementtejä, eli se voi ola vireessä missä vain. Periaatteessa tunerilla vireeseen ajettu mitä-nyt-sattuu koaksiaalin ja mitä-nyt-sattuu dipolin häviövastus lienee samaa luokkaa kuin samassa ahtaassa lähiökerrostalojen lävessä olevan induktiivisesti tai kapasitiivisesti kuormitetun dipolin.
Mutta jokatapauksessa rengassydämiset kuormituskelat ovat ihan mielenkiíntoinen lähestymistapa ongelmaan. Itsellä nimittäin tulee tuo ongelma tilapäisesti eteen tuossa lähiaikoina, eli olisi saatava jonkinsortin, miel. clandestine, antenni johonkin muutaman metrin kanttiinsa olevaan läpeen sopimaan.