Kaikille radioharrastajille avoin foorumi

Jos oikein ymmärrän, sähkötyksen opettelussa kannattaa ensin opetella ymmärtämään kuultuja merkkejä.

Minulla olisi sattumalta laite, jonka voisi helposti ohjelmoida tiittailemaan enemmän tai vähemmän satunnaisia merkkejä tai merkkisarjoja. Sitten näppäimistöltä voisi valita mikä merkki oli kyseessä. Jos oli väärä arvaus kone antaisi sähköiskun....tai no ehkä visuaalinen virheilmoituskin riittäisi vaikka kyseessä onkin SÄHKÖtys

Kuulostaako tämä yhtään järkevältä opettelumenetelmäsltä?

Kuulosta tehokkaalta tuo sähköisku väärästä vastauksesta.
Mitäs oikeasta? Palkinto pitää ola myös

No oikeesti, mites jos aina oikeasta vastauksesta antonopeus lisääntyisi hitusen, ja väärästä vähenisi. Palkinto olisi sitten se nopeus jonka pystyy ymmärtämään, joka vähitellen kasvaisi. Samoin merkkivalikoima kasvaisi aina yhdellä kun entiset on opittu.

Sitten ajattelin että äänen korkeus vaihtelisi myös satunnaisesti, oliskohan se oppimisen kannalta hyödyksi?

Härpäke piippailee nyt ja sillä on kiva pelata
Eilen illalla harjoittelin vähän, oli mukava huomata nyt aamulla että jotain on oppinutkin!

Kone kuulustelee nyt noin puolta aakkosista, sieltä helpommasta päästä. Antonopeus on 6 wpm, parhaimmillaan saan sen nousemaan 10:een mutta vain hetkellisesti. (Vitsi että tuntuu kivalta kun nopeus kiihtyy On kyllä aivot solmussa kun en ole ikinä ennen koskenut tähän häkäpönttödigimodeen.

Ehkä sitten kun on aika (toivottavasti joskus harjoitella merkkien antamista, vois tehdä niin että antaisi koneen soittaman merkin takaisin koneelle sähkötysavaimella, kun onnistuu antamaan oikean merkin niin kone siirtyisi antamaan seuraavaa jne.

Suosittelisin suurta merkkinopeutta ja pidempiä välejä. Joka tapauksessa merkin rytmistä tulee saada kiinni, eikä suinkaan pisteitä ja viivoja laskien. PV:n julkaisemat sähkötysoppaat ja niissä opastetut suurella massalla kokeillut menetelmät ovat edelleenkin se paras tapa oppia radiosähkötys. Tosin uudelleen löydetty Koch on ilmeisesti osoittautumassa paremmaksi, vaikkakin taitaa suurempi populaatio oppinut titaamisen Armas Valsteen menetelmillä.

Oleellista on siis oppia vastaanottamaan kaikki merkit riittävän varmalle tasolle ennen kuin edes ajattelee avaimeen kajoamista. Antoharjoittelun ennättää aloittaa myöhemminkin. On myös huomattava että antoharjoittelu kannattaa aloittaa suoralla avaimella eli pumpulla. Sinänsä on aivan sama vaikka titaa paukkulangan pätkillä, mutta helpottaa opiskelussa etenemistä.

Tuollainen kuvailemasi laite on siinä mielessä kiva, että sillähän voi antaa hyvinkin nopeita merkkejä ja pitää pitkiä välejä, jolloin oppilas todennäköisesti oppii rytmin helpommin. Itse ajan matkapuhelin pienitejhoisella ULA-lähettimellä eetteriin titausta valmistamiltani mp3-tiedostoilta, joten voin sitten kuunnella titausta vaikkapa keittiön radiosta. Pitkillä automatkoilla kuuntelen autoradiosta noita valmistamiani nauhoituksia.

Kirjallista aineistoa:

Hollannin Posti- ja Telelaitoksen psykotekninen asiantuntija tri Biegel on v. 1939 kirjoittanut oppaan uusista rasiosähkötyksen opiskelumenetelmistä: http://www.pa3hgt.nl/Nieuwe%20methoden% ... 281%29.pdf


Radiosähkötyksen Koulutusopas: http://www.elsokilta.net/uploads/Kirjat ... s_1943.pdf

Sähkötysaapinen: https://www.ar-x.fi/related_data/oppaat ... to.arx.pdf

Sähkötysaapisen osalta huomatkaa tekijänoikeudet sekä SRAL r.y:n ja PV:n tekemän sopimuksen nojalla tehty käyttöoikeuden rajaus ainoastaan radioamatöörien sähkötyskoulutusta edistävään ei-kapualliseen koulutukseen

Joo, tämän koneen logiikka menee niin että se soittaa yksittäisiä kirjaimia (nyt kaikkia perusaakkosia) ja jos tunnistus tapahtuu nopeasti, eli painaa vastaavaa nappia heti merkin jälkeen, niin nopeus lisääntyy yhden wpm:n verran. Jos tunnistus tapahtuu hitaasti, nopeus laskee saman verran. Kone antaa samaa merkkiä niin kauan että se tunnistetaan oikein. Kone vähän niinkuin etsii sitä maksiminopeutta, mutta merkkien välit pysyvät ennallaan vaikka wpm nousee. Näinkai se pitäisi ollakin?
Hauska käyttää Katotaanhan mitä tapahtuu kun aikani sillä pelaan. Pittää lukea noita oppaita.

Ei perkule, tuo sähkötysaapinen oli kyllä tylsintä luettavaa ikinä

Ne on varmaan merkkiryhmät tarkoitettu kuunneltavaksi

Kuvaamaasi ohjelmaa/laitetta on käytetty "manuaalisesti" näin (huomaa alkeisopetuksessa käytetyt venytetyt viivat)

https://www.youtube.com/watch?v=UP3ct_qkT3I

https://play.google.com/store/apps/deta ... uuf.cwkoch

Tuossa IZ2UUF:n ohjelma android- puhelimiin.

Latasin tuon.

Kochin menetelmä.

antaa 5 merkin sarjoja, aloittaa m ja k- kirjaimella.

Nopeuden olen asettanut 20wpm, mutta merkinkin välit pitkiksi(aluksi 8 x oletus, sitten 4), muuten ei käsi ehdi kirjata paperille.

Saa nähdä, oppiiko vanha kóira uutta temppua...

Noniin, kyllä tuo tuntuu toimiva menetelmä olevan. Vielä muutama merkki opeteltavana. En ole WPM-asetusta laskenut alle 20, 21 tällä hetkellä.

Uusia merkkejä opetellessa kirjainväli on ollut 8-kertainen, sitten 4- kertainen. Perusasetuksen siis vastatessa 100merkkiä/min.
Näin pisteitä ja viivoja ei vahingossakaan laske.

Tärkeää tuntuu olevan, että ei liian nopeasti ota uusia merkkejä mukaan, vaikka merkki olisikin ennestään tuttu. Ottaa aikansa merkin refleksinomaisen kirjaamisen opettelu.

Maalin häämöttäessä(9 merkkiä oli jäljellä) tuli hätäiltyä, ja otin liian nopeasti muutaman uuden merkin mukaan.
Nyt tökkivät...

Nyt kaikki softassa olevat merkit menevät 21WPM mutta merkkiväli 8x. Nyt vain kertausta, että saa kokonaisnopeuden nousemaan(merkkiväliä pienemmäksi) ja lisää varmuutta vastaanottoon.
Antoa varten pitää alkaa virittelemään avainta vahingoittuneelle kädelleni sopivaksi.

Keskustelu pyhästä aiheesta käy kiivaana. Sohaisinpa oikeaan muurahaispesään

No nyt perusasetus 21 wpm ja merkkiväli 4x ja vastaanotto sujuu. Mutta kun radiosta kuuntelen verkkaistakin titausta, ohi menee suurin osa. Korva/aivot eivät ole vielä kalibroidut käytännön käsialoihin? No, eiköhän se siitä kun harjoittelee lisää.

Itse käytän harjoittelussa Hannes Matuschekin Koch Morse ohjelmaa (version 3.2.2), jonka saa pyörimään Linux-koneessa.

http://github.com/hmatuschek/KochMorse

Minulla on tästä sekä vanha Pythonilla tehty versio että tämä yllä mainittu uudempi versio. Python-versio toimii myös ongelmitta Linuxissa, jossa Python on vakio-ohjelmana aina mukana. Vanha versio tuottaa koodia sekalaisen pituisina merkkiryhminä eli se muistuttaa enemmän normaalia radioliikennettä rytmityksen suhteen. Uusi versio tuottaa tavanomaista 5 merkin ryhmää.

Minulla suurin tuskani on ollut siinä, että vaikka olenkin noin 40 vuotta sitten läpäissyt kokelasluokan CW-kokeen, ei sillä taidolla edes silloin oikein pärjännyt bandilla. Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt ongelman olleen siinä, että olin opetellut vastaanoton väärällä tekniikalla: Pääasiassa omin päin ja kirjasta lukemalla. Lopputulos on se että vastaanotossa pyörii päässä graafisia kuvia pisteistä ja viivoista. Tällä väärälläkin tekniikalla pääsi suhteellisen helposti siitä 40 mki/min kokeesta läpi, mutta ei sillä sen pidemmälle sitten päässytkään.

On ollut todella vaikeata yrittää opetella pois jostakin aikaisemmasta ja sitä minä olen nyt työläästi tehnyt. Ainoa tapa on käyttää tarpeeksi suurta merkkinopeutta ja pitkiä merkkivälejä. Tällöin merkki on pakko tunnistaa äänikuviosta ja kuitenkin jää aikaa kirjoittaa se ylös. Merkkinopeuden pitää olla ainakin tässä "uudelleenkoulutusvaiheessa" vähintään 20 WPM. Sitten ei tule kiusausta laskeskella pisteitä ja viivoja...

Taitaa jossain 15WPM olla se raja, jonka alapuolells merkit oppii väärin.