Kaikille radioharrastajille avoin foorumi

Banaanikoskettimet ovat edelleenkin radiomiesten standardikamaa jos ei muualla niin virransyötössä.

Banaanijakin pystyy tekemään pellistä kun siihen tekee banaanipistokkeen mentävän reiän. Peltiin tehdää sopivapalkeenkieli peltisaksilla ja kieli taivutetaan siten että se tapaa banaanipistokkeen mahdollisimman suurella kosketuspinnalla. Jos käyttää säilyketölkin kantta siitä saa kahdelle jakille aineet. Kannattaa pellistä hioa santapaperilla puhdasta kosketuspintaa esiin. Joitain kuvia virityksestä löytyy blogista.

http://jpk.saunablog.fi
http://jpk.saunablog.fi/jpk.php?blogid= ... ve=2007-02

ja tuollaisiin pitäisi oikeasti tehoakin ajaa?
herää kysymys että missä ja miksi?

Kyllä.

Herää puolestaan kysymys paljonko sitten olisi tarve tehoa läpi ajaa? Ei varmaan kestä edes sataa wattia - sanoo jo oletettavasti järkikin.

Kas kun ei radiovastaanottimenkin antenniliittimessä taida järin suuria tehotasoja esiintyä. Jokatapauksessa avainsana on kosketuspinta. Yllättävän pieni näkyy olevan monessa putkiradion banaanijakissa.

Kokeiden perusteella RF tehoa kyllä menee läpi kivuttomasti se minkä Ranger RCI-2950DX antaa eli 8W. Kaapelina on puolenaallon parikaapeli jota näkyy pätkä kuvassa. Toisena kaapelina kokeessa oli musta, niinikään puolenaallon parikaapeli. Yhteensä siis kokoaalto. SWR 1: 1,3 kun resonanssissa oleva antenni koko syöttöjohdon päässä. DC:llä en kokeillut, mutta oletan että ei mahdottomia tehoja sielläkään kestäisi.

UHF-liitin eli PL259 tai SO239 tai mikä lie, se on vaan "lukittava" banaaniliitin!

Aivan! Niin muuten taisi olla että eräs UHF-liittimen suunnitteluperuste oli nimenomaan yhteensopivuus banaanipistokkeeseen. Nyt kun muistelen niin jostain luin että UHF-liitin kehitettiin 1935, eli banaaniliittimien valta-aikaan!

tuohon ulkokarvaan saa huonosti nuo banaanit kiinni, mutta kyllä kuso on vuosia kulkenut vaikka liitokset ei ole tuon kummempia.

Tasavirtabandilla ei ole niin väliä liitoksilla. Sokerinpalakin on ihan hyvä.